Kotkan tunnepohjainen suhtautuminen velkaan tulee kalliiksi

Suomessa velka on ohjannut talouskeskustelua ja siitä on onnistuttu luomaan ”kipeisiin päätöksiin” johtava keppihevonen. Media on osaltaan luonut kuvaa julkisen talouden velkaantumisesta yhtenä ja samana ilmiönä kuin kotitalouksissa. Velkapelosta on onnistuttu tekemään merkittävä vaaliteema.

Kotkan tämän hetkinen valtuusto päätti kautensa alussa strategiassaan pysäyttää lisävelkaantumisen. Velkaan siis suhtaudutaan koko vaalikautta ohjaavassa asiakirjassa muusta taloudesta irrallaan olevana ongelmana, eikä talouden hoidon välineenä.

Kuntaliiton Jari Vaine toteaa Kymen Sanomien (17.1.2016) jutussa, että ”kunnalliset investoinnit ovat usein sellaisia, jotka tukevat aluetta eli ylläpitävät kasvua ja työllisyyttä”. Se mikä julkiselle sektorille on velkaa, päätyy järkevien investointien kautta lopulta alueen yrityksillle ja työntekijöiden palkkoihin. Työntekijöiden palkatkaan eivät jää laakereilleen lepäämään vaan päätyvät erilaisten palveluiden ja tavaroiden ostoihin. Suuri osa julkisen sektorin ottamasta velasta päätyy verotuloina takaisin. Tämän kaiken lisäarvona kunta on investoinnillaan esim. peruskorjannut koulun tai vaikka rakentanut tien.

Julkisen sektorin velka ei ole siis yksiselitteisesti paha asia. Velkaantuminen on ongelma, jos on kyse ns. syömävelasta, jolloin vuosikate on ennen poistoja negatiivinen. Kotkan vuosikate on vuoden 2012 sukelluksen jälkeen ollut ylijäämäinen. Kotkalla ei ole yhtään järkiperustaista syytä karttaa lisävelkaantumista investointeihin.

Kotka on velkaantumisen pelossaan laiminlyönyt väistämättömiä ja välttämättömiä peruskorjauksia. Jätämme mieluummin koulut ja päiväkodit korjaamatta ja laiminlyömme niiden kunnostusta. Otamme mieluummin moninkertaisesti kalliimpaa korjausvelkaa ja sysäämme ongelmat tulevaisuuteen.

Peruskorjausmäärärahat putoavat vuosi vuodelta ja ovat kaukana siitä mitä niiden pitäisi olla.

Vuoden 2015 talousarviobumaskassa todetaan näin : ”liian alhainen investointitaso saattaa aiheuttaa peruskorjausten siirtyessä riskin henkilöstölle ja johtaa hallitsemattomaan väistötilojen käyttöön. Investointien määrän pieneneminen v. 2013 (9,47 M€) ja v.2014 (n. 7,8 M€) johtaa korjausvelan kasvuun ja vaara rakennusten sulkemiseen sisäilmaongelmien takia kasvaa.”

Tänä vuonna peruskorjausmääräraha on enää 4,5 miljoonaa euroa. Vuoden 2015 talousarviossa vuosittaisen peruskorjaustarpeen arvioidaan olevan 22 miljoonaa. Peruskorjauksien laiminlyöminen on johtanut kiinteistöjen rapistumiseen ja mm. sisäilmaongelmiin, ja niistä johtuviin sairauspoissaoloihin ja terveysongelmiin.

Palataanpa velkaantumiseen. Onko tarkoituksenmukaista hoitaa taloutta velkaantumisen vastainen kamppailu edellä, kun se mitä Kotka kipeästi kaipaa on investointeja ja työtä, sekä toisaalta satsauksia rakennuskantaansa?  

Ei.

Uudistamalla ajattelutapaamme velkaantumiseen lyömme kolme kärpästä yhdellä iskulla. Pidämme huolen, että lapsemme ja heidän eteensä tärkeää työtä tekevät saavat työskennellä terveissä rakennuksissa, ennaltaehkäisemme sairauspoissaoloja ja jopa työkyvyttömyyttä ja luomme työtä ja sitä kautta elinvoimaa alueellemme. Kaikki voittavat. Kotka voittaa.