Ääriliikkeitä ei pysäytetä perusoikeuksia kaventamalla

Jyväskylässä vuonna 2013 hyökättiin äärioikeistoaiheiseen keskustelutilaisuuteen. Tapaus saatiin vietyä eteenpäin, kun poliisi sai vahingossa kiinni epäillyn, tämän piileskeltyään poliisia lähes kahden vuoden ajan. Syyttäjä vaati iskusta kahden vuoden ehdotonta vankeusrangaistusta mm. törkeästä pahoinpitelystä sekä poliittisten toimintavapauksien loukkaamisesta. Tekijä tuomittiin myös vasemmistopoliitikko Dan Koivulaaksoa vastaan tehdystä kaasuiskusta. 

Oikeus antoi päätöksen: 1,5 vuotta ehdollista vankeutta ja muutama tonni sakkoa. Tuomio on naurettava, ja antaa väärän viestin ääriliikkeille.  Sananvapautta ja demokratiaa vastaan tehdyt iskut tulisi ottaa vakavissaan.

Tuomittu kuuluu järjestöön, jonka julkinen tavoite on väkivaltaisin keinoin saavuttaa Pohjoismaissa ja Baltiassa yksi kansallissosialistinen valtio. Järjestöä masinoidaan ulkomailta käsin ja sen toimijoiden voidaan katsoa uhkaavan Suomen itsemääräämisoikeutta sekä kansalaisten turvallisuutta. Väkivaltaisia iskuja se on Suomessa tehnyt kymmenkunta. Kaikissa teoissa motiivi on ollut poliittinen.

Valitettavaa on, että Jyväskylän iskijät ovat jo onnistuneet tarkoituksessaan estää keskustelu heidän toiminnasta. Kotkassa vastaavan tilaisuuden järjestäminen kaatui poliisin yltiövarovaisiin vaatimuksiin kuudesta ammattimaisesta järjestysmiehestä. Se teki tilaisuudesta niin kalliin järjestää, että tapahtuma jouduttiin perumaan. 

Juho Eerola (ps.) kirjoitti otsikolla ”Eri terroristit, eri suhtautuminen” (Kysa 16.1). Otsikko pätee hyvin kirjoittajan omaankin suhtautumiseen.

Eerolan vähättelevät kommentit nousivat heti kirjastopuukotuksen jälkeen julkisuuteen. Hän kutsui iskijöitä ”kiljuskineiksi” ja väitti jopa teon olleen kirjantekijöiden itsensä masinoima. Selvää on, että Eerola kevyt suhtautuminen em. järjestön tekemiin kokoontumis –ja sananvapauteen kohdistettuihin iskuihin, liittyy hänen itsensä ja järjestön yhteiseen linjaan, maahanmuuttovastaisuuteen. Ehkä myös siihen, että Eerolan eduskunta-avustaja oli jo paljastunut hakeneensa kyseisen järjestön jäseneksi. 

Ääri-islamismin ja oikeistoradikalismin nousu ovat osa samaa ilmiötä, jotka ruokkivat toinen toistaan. Tämä meidän on todettava nyt yhteen ääneen. Suomalainen äärioikeiston väkivallan laatu on toistaiseksi kaukana ääri-islamismin väkivallasta, mutta ne ovat ideologisesti ja toimintatavoiltaan hyvin samankaltaisia. 

Nyt on aika puuttua ilmiön syihin; syrjäytymiseen, johon köyhyys ja suorien vaikuttamismahdollisuuksien puute ajaa. Vihoviimeinen temppu on ryhtyä kaventamaan kansalaisten perusoikeuksia epähumaanien iskujen synnyttämän pelon varjolla.