Poliisin vaatimuksien hyväksyminen sotii kokoontumisvapautta ja yhdenvertaisuutta vastaan

Oikeuskansleri antoi päätöksen kanteluun, joka tehtiin poliisin vaatimuksista Etelä-Kymen vasemmistonuorten Äärioikeisto Suomessa – kirjan esittelytilaisuuden järjestelyitä kohtaan.

Koska ratkaisussa on siteerattu monta kertaa minun tekemisiäni ja sanomisiani järjestäjätahona, ilman että kukaan on varsinaisesti minulta kysynyt tapahtumien kulusta, koen tarpeelliseksi kommentoida ratkaisua. Olen kertonut tapahtumien kulusta kantelun tehneelle Kalevi Höltälle, mutta koen että asiallisen ratkaisun tekemiseksi olisi myös minua pitänyt kuulla suoraan asiassa. Ihmettelen, että ratkaisu on yleensä voitu tehdä ilman minun suoraa vastinetta. 

Olimme suunnitelleet jo ennen Jyväskylän kirjastopuukotusta järjestää Äärioikeisto Suomessa – kirjan ympärille tapahtumaa. Kun järkyttävä isku tapahtui, päätimme joka tapauksessa pysyä suunnitelmissa. Olisi pelolle antautumista, rajoittaa itse omaa toimintaa sen perusteella, että jotkut tahot uhkaavat väkivalloin toimintaamme. 

Jyväskylän tapahtumien jälkipyykissä kritiikkiä annettiin mm. tapahtuman turvallisuuteen liittyviin asioihin. Halusin hoitaa järjestelyt mahdollisimman tyylipuhtaasti, viranomaisten kanssa yhteistyössä. Ei olisi kannattanut. Silloin en tiennyt omista oikeuksistani tai liioin velvollisuuksistani. Ajattelin, että ilmoittaa pitää. Oletin, että poliisin kanssa yhteistyössä myös oikeuteni tapahtuman järjestäjänä otetaan varmasti huomioon. 

Tein virheen, kun oletin tapahtumamme olevan yleisötilaisuus. Täyttelin lappusen puoliksi, ennen keskustelua apulaispoliisipäällikkö Sutelan kanssa. Sutela ei maininnut mahdollisuutta, että tilaisuus voisi olla myös yleinen kokous, vaan lähdimme siitä että yleisötilaisuudesta on kysymys.

Kantelun ratkaisussa kuitenkin mainitaan tapahtumastamme: ”Kyseisenlainen avoin tilaisuus voi sinänsä olla niin kokoontumislaissa tarkoitettu yleinen kokous kuin yleisötilaisuus.” 

Itse tapahtuma olisi voinut olla siis yleinen kokous. Lain mukaan ilmoitusvelvollisuus yleisiä kokouksia kohtaan koskee vain ulkona järjestettäviin kokouksiin.

Ratkaisussa mainitaan: ”Ilmoitusta ei sen sijaan ole tehtävä sisätiloissa järjestettävistä yleisistä kokouksista, vaan ainoastaan ulkona yleisellä paikalla järjestettävistä yleisistä kokouksista (ks. kokoontumislain 7 §).” 

Jyväskylän puukotuksen ja myös Kotkan tapahtuman peruuntumisen jälkeen on vastaavanlaisia kirjaesittelyitä järjestetty ympäri Suomen useita kymmeniä. Ainoastaan Kotkan tilaisuus on määritelty yleisötilaisuudeksi. Ainoastaan Kotkan yleisötilaisuuteen on vaadittu neljää kokenutta järjestyksenvalvojaa. Ratkaisussa ei puututa siihen, että lakia tulkitaan näin eri tavalla ympäri Suomea. Poliisihallitus totesi jo hyvin varhain viime vuonna, että poliisin linja on yhtenäinen. Jos yhtenäinen tarkoittaa täysin vastakohtaisia käytäntöjä – niin kyllä – yhtenäinen on!

Ratkaisussa muistutetaan, ettei turvallisuusmääräysten tulisi olla liiallisia, niin että ne tosiasiassa rajoittaisivat kokoontumisvapautta. 

Kotkan tapahtuman todellinen peruuntuminen johtui nimenomaan siitä, että pienellä järjestöllämme ei ollut varaa maksaa useaa sataa euroa kokeneista järjestyksenvalvojista. Kantelun ratkaisu hyväksyy siis sen, että Suomessa järjestöjen ja yksityishenkilöiden varallisuudesta riippuu, kykenevätkö ne järjestämään jostain tietystä aiheesta ja ilmeisesti jossain tietyssä kaupungissa tilaisuutta. Tämä sotii käsitystäni oikeudenmukaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta vastaan.

Surullisinta on, että tapahtuma ei anna järjestäjille rohkaisua olla yhteydessä virkavaltaan. 

Tähän loppuun oikeustieteen tohtori Kalevi Höltän päätöksen johdosta esittämät ohjeet tilaisuuksien järjestäjille:

- jos tilaisuus on sisätiloissa, älkää puhuko poliisille
- järjestäkää vain "yleisiä kokouksia", ei "yleisötilaisuuksia"
- hankkikaa omasta väestä auktorisoituja järhestyksenvalvojia.
- vaatikaa aina valituskelpoinen hallintopäätös poliisilta