"Palavat lähiöt" estetään luokkarajat ylittävällä asuntopolitiikalla

Kansanedustaja Juho SA Eerola heitti mielipidekirjoituksessaan (Kysa 2.1) tulta myllyyn kannattamalla puoluetoveri Packalenin - ei niin uutta - asuntopoliittista ehdotusta. Eerola oli myös pahoittanut mielensä siitä, että kaikki tämän idean olivat tyrmänneet. Ilmeisesti Eerolan mielestä idea on sen verran päräyttävä, että sen tuomitseminen voi johtua vain ja ainoastaan perussuomalaisten huippuideoiden kategorisesta syrjimisestä.
Jos viimeaikaiset esitykset mm. ihmisten etnisestä listaamisesta tai tämä Packalenin ehdottama köyhien pisteyttäminen ja erittely tulisivat joltain toiselta puolueelta - saisivatko ne varauksettoman kannatuksen? Eivät saisi.

Kun kaupungistuminen yltyi 60-luvulla, räjähti myös luonnollisesti asuntotuotanto. Syntyi uusia asuinalueita, kuten esim. Karhuvuori. Syntyessään Karhuvuori oli houkutteleva. Alueella asuu vieläkin niitä, jotka ovat muuttaneet sinne, koska haluavat asua luonnon ja palveluiden lähellä. Karhuvuoressa on keskustassa asumisen edut.

Karhuvuori ei ole slummialue, kuten vasemmiston Semi Lommi (Kysa 4.1 ) todistaakin. Halpojen vuokra-asuntojen määrästä johtuen joissain tilaistoissa Karhuvuori on päässyt köyhimpien suomalaisten alueiden joukkoon.
Kotkassa asuntopolitiikan etu on ollut se, että asuinalueiden väestö on kohtuullisen moninaista. Hovinsaarikaan ei ole pelkästään vuokra-asujien alue, vaan sieltä löytyy runsaasti myös omistusasuntoja. Karhuvuoren tuntumaankin on juuri nousemassa Räskin omakotitaloalue. Karhuvuoren tuntumassa on jo Aittakorpi ja Ruonala, jotka kumpikin ovat omistusasuntovoittoisia alueita.

Todellinen etu tälläisistä luokkarajat rikkovista alueista syntyy, kun niiden asukkaat käyttävät yhteisiä palveluita. He tapaavat toisiaan kaupoissa, kirjastoissa sekä heidän lapsensa käyvät samaa koulua. Vain kohtaamisella voidaan rikkoa raja-aitoja, ja estää kuilun syntymistä eri tuloluokan ihmisten välille. Packalenin ja kumppanien ajatuksen taustalla on päinvastainen teoria.  Eerolakin oli huolissaan siitä, että kaupungit "kaavoittavat nykyisin kunnan vuokra-asuntoja myös omistusasuntojen läheisyyteen". Heidän mielestään konflikti syntyy, kun erilaiset ihmiset kohtaavat ja siksi heidät tulisi pitää kaukana toisistaan. Kokemus osoittaa tämän luulon vääräksi. Perussuomalaisten maahanmuuttovastaisena pelotteena käyttämät "palavat lähiöt" syntyvät nimenomaan silloin, kun samankaltaiset ongelmat keskitetään pienelle alueelle. Esimerkkejä löytyy.

Itse luottaisin Packalenin "varteenotettavan" ehdotuksen sijaan Suomessa käytännössä ihan kelvolliseksi koettuun asuntopolitiikkaan, ja tekisin sitä jopa nykyistä aktiivisemmin. Käytännössä siis lisää vuokra-asuntoja Hirssaareen sekä hulppeampia omistusasuntoja Karhuvuoreen. Alueiden asukkaiden moninaisuuden lisäksi ongelmien kasautumisen vastaisessa työssä on tärkeää, että myös ennaltaehkäisevät palvelut jalkautetaan ja saatavuutta kaikilla alueilla lisätään.