Valtuuston sirkukseen tultava muutos

Kymmenkuukautisen valtuustokokemukseni perusteella eniten olen pettynyt valtuuston surkeaan keskustelukulttuuriin. Toisten valtuutettujen sättiminen, naurunalaiseksi tekeminen ja välihuutelut ovat osa kotkalaista poliittista sirkusta, jonka kyseenalaiseen valokeilaan kykenevät vain ne kovanahkaisimmat. Olisiko liikaa vaadittu, että ainoassa foorumissa joka 51 valtuutetulle on luotu asioiden avoimeen keskustelua varten, käyttäydyttäisiin asiallisesti ja keskityttäisiin asioihin? Siinä vaiheessa, kun poliittinen keskustelu vajoaa henkilökohtaisuuksiin pitäisi puheenjohtajan nuijan automaattisesti kopahtaa.

Olen viime aikoina joutunut pohtimaan myös koko valtuustoryhmien väliseen yhteistyöhön perustuvaa toimintatapaa ja sen järkevyyttä. Nythän käytännössä kuvio menee niin, että ryhmänjohtajat keskustelevat ja jakavat tietouden ryhmille. Ryhmät keskustelevat ja päättävät ryhmyreiden tietojen pohjalta, ja muodostavat mielipiteen asioihin. Tämän jälkeen valtuutetut päästetään vapaaksi valtuustosaliin rähisemään keskenään, jo ennakkoon ryhmissä päätetyistä asioista.

Vasemmistoliiton valtuustoryhmässä ei ryhmäkuria tunneta. Se on ollut meidän lähtökohtamme alusta alkaen. Toisin on valtuuston muiden ryhmien kanssa. Ennen suuria päätöksiä laskeskellaan ennakkoon kuinka monta ääntä mistäkin ryhmästä tulee. Jäppilän koulun lakkauttamisen yhden äänen eroon päättyneen lopputuloksen jälkeen kuului erään valtuutetun suusta lakoninen toteamus: "näin myä se laskettiiki."
Tuntuu turhauttavalta kuvio, jossa valtuustosalissa käydyllä keskustelulla ei todellisuudessa ole minkään sortin vaikutusta yhtään mihinkään - päätökset tehdään ennen keskustelua. Valtuustojen toimintakulttuuri ei mielestäni ole alkuunkaan demokraattista. Mielestäni loogista olisi, että keskustelu käytäisiin ennen päätöksiä.

Kuvitellaan valtuutettua, joka kuuleekin kesken valtuuston kokousta jonkun erittäin pätevän argumentin ja alkaa epäröimään asian kanssa. Kuinka kauan hänellä on aikaa reagoida? Äänestyshetki tulee nopeasti ja on helpompaa äänestää oman ryhmän mukana ja perustella jatkossa ryhmän vanhoilla argumenteilla, kuin tehdä itsenäinen päätös ja saada ryhmän moitteet niskaan. Siis niiden moitteet, joiden kanssa valtuutettu joutuu jatkossa kokoustamaan tiiviisti ja jonka kautta punnitaan myös omat vaikuttamismahdollisuudet nykyisessä systeemissä. Henkilö saatetaan pahimmassa tapauksessa sulkea pois yhteisöstä, tarkoituksellisesti tai vain alitajuisesti.

Mitä asioille voisi sitten tehdä? Se on selvää, että ryhmäkurista tulisi jokaisen valtuustoryhmän sanoutua irti. Varsinaiselle keskustelulle voitaisiin luoda oma fooruminsa, jotta kaikki valtuutetut pääsisivät yhdessä punnitsemaan argumentteja ennen ryhmien kokoontumista. Tiedonantokokoukseen voisi varata aikaa esityslistan asioista keskustelemiselle. Tämän johdosta varsinaisen päätöskokouksen keskustelua pystyisi ehkä rajaamaan. Kaiken tämän lisäksi jokaisen valtuutetun tulisi sitoutua asialliseen keskustelukulttuuriin jonka tulisi perustua keskinäiseen kunnioitukseen.

Kaupunkistrategian korulauseet eivät voi toteutua ennen kuin valtuusto yksimielisesti päättää puuttua surkeaan keskustelukulttuuriinsa ja irtisanoutuu valtuutettujen käsiä sitovasta ryhmäkurista.