Työajan lyhentäminen taitaa olla yksi maailman eniten kokeiltu työelämän uudistusesitys. Syyt kokeiluille ovatkin ymmärrettäviä. Väki lisääntyy, robotisaatio kehittyy – työn uudelleenjako on edessä vääjäämättä. Kotimaisesta näkökulmasta kokeilut antavat kutkuttavia tuloksia työhyvinvoinnin lisääntymisen näkökulmasta. Työpahoinvoinnin kustannus Suomen kansantaloudelle liikkuu 30 miljardin hujakoilla. Masennuksesta ja työuupumuksesta on jo tullut suomalaisen työelämän pahin vitsaus. 

 

Britanniassa toteutettiin vastikään suuri työaikakokeilu, jossa nelipäiväistä työviikkoa kokeiltiin kuudellakymmenellä työpaikalla puolen vuoden ajan. Kokeilun piirissä oli 2900 työntekijää. Tulokset olivat mullistavia: tuottavuus parani, poissaolot vähenivät, stressitasot laskivat, ahdistusta oli vähemmän, työntekijät sitoutuivat paremmin työhönsä. Työntekijät saivat lyhyemmässä työajassa yhtä paljon tai jopa enemmän aikaiseksi. 

 

Samoja tuloksia taloudellisuuden näkökulmasta on tarjoiltu myös kotimaisissa kokeiluissa 90-luvulta alkaen. Kuuden tunnin työpäivää kokeiltiin useassa yrityksessä. Erään putkifirman kokeilusta raportoitiin tuottavuuden kasvaneen 42,2 prosenttia, tuoteyksikköä kohden kustannukset alenivat 20 prosenttia. Yhtiössä toimintamalli oli käytössä 12 vuotta yhtiön myyntiin asti.

 

Tuntuu merkilliseltä, että esimerkiksi Elinkeinoelämän Keskusliitto painaa villaisella tulokset. Onko sille mahdollisimman suuri työtuntien määrä itseisarvo ohi tuottavuuden parantamisen? Elinkeinoelämältä toivoisi ennen kaikkea ennakkoluulottomuutta tutkitun tiedon edessä. 

 

Suomessa työajan lyhentämistä tulisi seuraavaksi kokeilla laajasti uusilla hyvinvointialueilla. Hoitajien pako alalta on kansallinen uhka sote-palveluille, ja jotain tarttis tehdä. Työstä on tehtävä houkuttavampi, palkkausta sekä työntekijöiden jaksamista parannettava.

 

Työajan lyhentämisen erilaisia malleja voisi hyvin kokeilla seuraavan eduskuntakauden aikana - tulokset arvioitava ja tehtävä johtopäätöksiä. Suurin hyöty kokeilulle tulisi, jos se toteutettaisiin valtakunnan laajuisesti. 

Vasemmistoliitto sai Kymenlaakson hyvinvointialueen talousarviokokouksessa läpi esityksensä työajan lyhentämiskokeilun selvittämisestä osana talousohjelmaansa. Olen edelleen sitä mieltä, että Kymenlaakson tulisikin olla etujoukoissa kokeilemassa ennakkoluulottomasti tätä maailman eniten kokeiltua hyviä tuloksia saanutta työelämän uudistusta. Meillä ei ole mitään hävittävää. 

Kymen Sanomat uutisoi 1.2. Kotkan aikeista lopettaa Langinkosken koulun dysfasia-opetusryhmien toiminta. Asiasta uutisointi on tärkeää, sillä nyt jos koskaan tulisi käydä keskustelu siitä suunnasta mihin Kotkan erityisopetus on menossa. 

Olen saanut jo pidemmän aikaa suoria yhteydenottoja usealta erityisopettajalta Kotkassa, jotka ovat olleet huolissaan erityisopetuksen ja erityisen tuen tilanteesta kaupungissamme. Yhteydenottojen pohjalta tein viime huhtikuussa talousarvioaloitteen, jossa pyysin laajoja selvityksiä pienryhmien ja VALU-luokkien lisäämisestä sekä ennen kaikkea opettajien näkemyksistä asiaan. 

Vähemmän yllättäen aloite ei johtanut toimenpiteisiin. Erityisopetuksen suunnittelijana toimiva Taina Huhtala käytännössä kielsi mitään ongelmia kotkalaisissa kouluissa olevan ja että mitään lisäresursseja opetukseen ei ole tarvetta saada. Suunnittelijan ja koululuokissa toimivien näkemysero ovat kuin yö ja päivä. 

Ero on suhtautumisessa niin sanottuun inkluusioon, jonka mukaan erityisen tuen oppilaita ei pitäisi jaotella muista vaan pyrkiä opettamaan samoissa koululuokissa. Sen sijaan, että rakentaisimme järjestelmän niin, että tulevaisuudessa oppilaat olisivat kykeneviä siirtyymään hyvän erityisopetuksen myötä yleisryhmiin, näyttää siltä, että inkluusiota pidetään jonain ylhäältä tulevana mallina. Opetusministeri Li Andersson totesi A-studiossa 31.1., että inkluusio ei tarkoita pienryhmien lakkauttamista. Sen sijaan tarvitaan lisäresursseja, joita edellisten hallitusten aikana on opetuksesta leikattu. 

On selvää, että jos erityistä tukea tarvitseva lapsi on yleisopetuksessa ilman riittäviä henkilöresursseja, kärsii tilanteesta erityisoppilas, muut oppilaat ja myös opettaja. Kukaan ei voita. 

Viime vuoden lopulla oikeusasiamies linjasi OAJ:n kantelun pohjalta erityiseen tukeen liittyen, että jokaisella oppilaalla on oikeus erityisopettajan antamaan opetukseen. Tämä ratkaisu on merkittävä.  Se tarkoittaa sitä, että Kotkan tulee palkata erityisopettaja jokaiseen koululuokkaan jossa on yksikin erityisoppilas. Lienee selvää, että taloudellisesti sekä lasten näkökulmasta järkevämpää on lisätä pienryhmiä ja näin turvata lasten laadukas opetus. 

Teimme talousarviokokouksessa esityksen, jonka mukaisesti Kotkan olisi tämä em. ottaa huomioon toiminnassaan. Se ei ikävä kyllä mennyt läpi. Nyt näyttääkin että Kotkan erityisopetus antaa syytä OAJ:lle tehdä lisää kanteluita. Meidän päättäjien tehtävä on nyt kuulla erityisopettajia herkällä korvalla ja puuttua tilanteeseen. Pienopetuksen ryhmien alasajo lopetettava. 

Venäjän hyökkäyssodasta johtuva sähkön hintakriisin osalta näyttää, että pahimmalta uhkakuvalta säästytään. Sähkön hinta kuitenkin on ehtinyt kurittaa kansalaisia ja yrityksiä peruuttamattomasti. Energian riittävyys lienee tämän talven osalta turvattu - kansalaiset ovat kunnostautuneet säästämään energiaa. Viime vuonna kulutus laski jopa 10 prosenttia edellisvuodesta.  

Hallituksen toimet kansalaisten auttamiseksi tulivat liian myöhään, mutta ovat ehdottoman tarpeen. Toimet ovat kuitenkin vain tulipalon sammuttamista ja uhrien haavojen hoitamista – jatkossa on estettävä uudet tulipalot. 

Sähkön hintakriisi paljasti suomalaisen turvallisuuden kannalta vaarallisen piirteen - sähkön tuotantomme on valjastettu palvelemaan ensi sijassa energianjakeluyhtiöiden selviämistä yhteiskunnan ja kansalaisten sijaan. Laissa määritelty kansalaisen oikeus kohtuuhintaiseen sähköön on osoittautunut sanan helinäksi.

Sähkömarkkinalaki on palvellut kuluttajaa huokeilla hinnoilla hyvinä aikoina, mutta onko nykyisessä maailmassa varaa luottaa energian saannissa markkinoiden näkymättömän käden itseohjauvuuteen vai pitäisikö Suomen ottaa homma vahvemmin haltuunsa? 

Energia on kansalaisten ja yritysten toimintaedellytysten kannalta elintärkeä toiminto ja sähköverkot luonnollinen monopoli. Kuten vesihuollon - tulisi sähkönkin pysyä tiukasti julkisen sektorin hyppysissä. 

Tarvitsemme sähkömarkkinalain täydellisen remontin. 

Jatkossa on määriteltävä tarkemmin kansalaisten oikeus edulliseen energiaan unohtamatta energian säästämisen tarvetta. Mm. Norjassa käytössä oleva tiettyyn kulutukseen asti toimiva sähkön hinta katto kannustaa energian säästöön, mutta varmistaa kansalaisten välttämättömän energian saannin. Uudessa laissa tulisi tarkastella myös sähköverkkojen asemaa ja omistajuutta, joka on ns. luonnollinen monopoli. Eduskunnassa yksimielisesti läpi saamamme kansalaisaloite vesihuollon yksityistämisen kieltämiseksi on antanut hyvää pohjaa lainsäädännölle myös sähköverkkojen osalta. 

Kun vuonna 2020 saimme kuulla A-klinikkasäätiön päätöksestä lopettaa Kotkan Turvalassa oleva lyhytaikainen katkaisuhoito sekä selviämisasema, teimme yhdessä Kotkan valtuuston enemmistön kanssa valtuustoaloitteen tavoitteena vaikuttaa Kymsoten ja A-klinikan päätökseen. Oli jo tuolloin päivänselvää että lakkautuksen lieveilmiöt ovat rajut sekä asiakkaille että poliiseille kun selviämishoitoa tarjotaan vain Kouvolassa.

Valtuustoaloitteessa kirjoitin: “Yksikön lakkauttaminen nostaa päihdeongelmaisten kynnystä hakea ja saada palvelua, millä on hyvin laajat epäsuorat negatiiviset vaikutukset Kotkassa. Lakkautus tulee syventämään kotkalaisten päihde -ja mielenterveysongelmia sekä lisää poliisin työtaakkaa, kun kotkalaisten selviämisasemana toimii yhä enemmän jatkossa putka.” 

 

Vastauksessa valtuustoaloitteeseen todettiin suoraan että eteläkymenlaaksolaisten selviämisasemahoidon käyttö oli romahtanut vuodessa kotkalaisten osalta 64% ja haminalaisten jopa 78%. Mistään raitistumisaallosta ei ollut kysymys. Vähentyneitä asiakkaita on kuskattu taksilla Kouvolaan selviämään, missä usein paikat ovat olleet täynnä. Sijaiskärsijöinä tilanteessa ovat olleet myös taksiyrittäjät. 

 

Myös poliisi on ottanut tilanteeseen kantaa. Aluevaltuusto sai painavan vetoomuksen kokouksessaan 8.11.2022 Kouvolassa kun Kaakkois-Suomen poliisipäällikkö Ari Karvonen toivoi aluehallinnon ottavan selviämishoidosta parempaa koppia. Lakkautuspäätös on lisännyt ennustetusti poliisin säilöönottoja. Tämä lisää suoraan putkakuolemien riskiä, kun poliisilla ei ole soteasioiden ammattitaitoa saati resursseja valvoa vahvasti päihtyneitä kansalaisia. 

 

Sotesektori ei voi ulkoistaa päihdepalveluita poliisille. Hyvinvointialueen tulee jo ensi vuoden aikana saada selviämisaseman kapasiteetin lisääminen Kouvolassa ja uuden yksikön perustaminen etelässä liikkeelle. Nykyinen tilanne ei voi jatkua. 

Vasemmistoliiton aluevaltuustoryhmä kiertää kauden aikana kaikissa hyvinvointialueen yksiköissä tapaamassa niiden väkeä ja tutustumassa toimintaan. Teemme sen, jotta ymmärrämme täysin tilanteen ja voimme tehdä oikeita päätöksiä. 

Heinäkuussa tutustuimme kotihoitoon Kotkassa ja päädyin lopulta tekemään työntekijöiden kannustamana puolikkaan työvuoron Karhulan alueen kotihoidossa. Vierailu avasi silmäni vanhusten hoivan ongelmiin.

Kotihoidossa hoitajilla aikataulut sakkaavat heti aamusta. Asiakkaiden määrä ja pula tekijöistä aiheuttaa sen, että jo ensimmäisen käynnin aikana on hoitaja myöhässä seuraavasta käynnistä. Työtä lisää varsinkin järjestelmässä mukana olevat asiakkaat, joiden oikea paikka olisi ympärivuorokautinen hoiva. Tämä on epäinhimillistä sekä potilasta että hoitajia kohtaan, joiden jo valmiiksi pitkää työlistaa se hankaloittaa.

Nyt niitetään sitä satoa, jonka insinöörimäinen vanhusten hoivapolitiikka Kymenlaaksossa on aiheuttanut. Hoivakotipaikkoja on vähennetty punakynällä yli vetämällä kun on kauhisteltu valtakunnallisesti suurta suhteellista paikkamäärää. Tarvetta punakynällä ei kuitenkaan pysty poistamaan.

Vaikuttaa siltä, että Kymenlaaksossa ihmisiä hoidetaan kauttaaltaan yhtä astetta heikommalla tasolla.

Omaishoidossa sairastutetaan omaistaan hoitavat - tarjoamatta heitä hyödyttävää kotihoidon palvelua. Kotihoidossa asiakkaina pidetään hoivakoteihin kuuluvia näin kuormittaen kotihoitajia ja vaikeuttamalla valmiiksi lähes mahdotonta työmäärää. Hoivakotiin pääsyn tielle on kammettu pienennetty tarjonta ja tiukat kriteerit, jonka johdosta paikkoja jonotetaan jopa sairaaloiden käytävillä.

Voisi luulla, että pitämällä ihmisiä astetta heikommassa hoidossa yhteiskunta säästäisi, mutta fakta on, että tämä näennäinen säästöliekki polttaa sote-sopan pohjaan. Tiukan nyörin politiikka johtaa mittaviin lieveilmiöihin, jotka tulevat kalliimmaksi. Tämä malli kuormittaa koko systeemiä päivystyksestä alkaen ja tulee kalliiksi.

Ongelmakohtia voi toki kaikki luetella, mutta nyt tarvitaan toimia. Mitään pikaratkaisuja ei ole, mutta uuden hyvinvointialueen tulee rakentaa toiminta tarkoituksenmukaisuus ja palvelun laatu edellä. Tämä kaikki maksaa itsensä varmasti takaisin.

Omaishoitoon on kannustettava perumalla edelliset leikkaukset ja parantamalla omaishoitajien tukea. Hoivakotipaikkojen alasajo on keskeytettävä, kriteereitä höllennettävä ja tarvittaessa yksityistä kapasiteettiä hyödynnettävä. Olemme tämän kaiken seniorikansalaisillemme velkaa.

Kymsoten hallitus teki oikein kun päätti poistaa listalta eniten negatiivista palautetta saaneet leikkauskohteet. Nuorten matalan toiminta jatkuu, eikä sosiaalikriisipäivystystä keskitetä Kotkaan. Myös Kouvolan reuna-alueiden palvelupisteet saivat lisäaikaa oikeutetusti. 

Päättäjät väänsivät vähemmän yllättäen kättä niiden kohteiden puolesta, jotka ovat herättäneet eniten mediahuomiota. Listalla on edelleen sietämättömiä ja kuluja lisääviä toimia, jotka lisäävät pahoinvointia ja sitä kautta menoja entisestään. Ne on kaiken lisäksi kohdistettu todella kriittisiin toimintoihin. Listalla useassa kohdassa myös myönnetään riski kustannusten kasvusta jos leikkaus toteutetaan. 

Vastaanottokoti Taimelan lakkauttamisella saadaan n. 200 000 euron vuosittainen säästö - jos saadaan. Lakkauttamista ollaan korvaamassa perhehoidolla, mikä on ongelmallista sillä sijaisperheistä on huutava pula. Tämä pieni säästö tulee aiheuttamaan moninaisia ongelmia kymenlaaksolaisten perheiden näkökulmasta. Samaan aikaan listalla pysyy lastensuojelun tuen leikkauksia yli 800 000 eurolla sekä perhekeskuskoordinaattoreiden vähentäminen! 

Listalla on edelleen myös muita heikommassa asemassa oleviin kohdistettuja leikkauksia kuten harkinnanvaraisen toimeentulotuen vähentäminen kriteereitä tiukennuksia, henkilökohtaisen avun vähentämistä sekä omaishoidosta leikkaamista. Lienee kaikille selvää, että köyhiin ja sairaisiin kohdistetut leikkaukset tuskin säästävät mistään vinkkelistä katsottuna. Hoivapalveluiden osalta yksiköiden lakkautuslista on edelleen järkyttävän pitkä.

Henkilöstömenoista ollaan myös säästämässä päätöksellä olla perustamatta suunniteltuja uusia vakansseja ja sijaisuuksien rajoitetulla täyttämisellä. Listalla mainitaan, että aliresursoidut toiminnot pysyvät edelleen aliresursoituna mikä tarkoittaa henkilöstön näkökulmasta kylmää kyytiä. 

On järkyttävää, että korona-aikana venyneet hoitajat palkitaan tällaisella uutisella. Ne päättäjät, jotka tulevilla vaalikentillä vaativat hoitajille parempia työehtoja ja heidän jaksamisen parantamista, mutta samalla hyväksyvät uusista vakansseista säästämisen pelaavat halpaa peliä. Nyt tarvitaan sitä vastoin lisää käsiä helpottamaan työtaakkaa, ei vakanssien leikkaamista. 

Vasemmistoliitto tulee edelleen vastustamaan näitä listalle jääneitä järkyttäviä leikkauksia ja toivoo muilta puolueilta kuntaan katsomatta järkeä ja tukea listan leikkauksien torppaamiseksi. 

Kymsoten henkilöstön pahoinvointi on noussut uutisiin viimeisen vuoden aikana useaan kertaan. Viime vuonna mm. uutisoitiin Kymsoten kyselystä, joka paljasti henkilöstön olevan huolissaan niin työssäjaksamisesta kuin potilasturvallisuudesta. Henkilöstön huoliin on suhtauduttu ylimielisesti - varsinaiset toimenpiteet ovat jääneet ohuiksi. 

Kymsoten henkilöstöpolitiikka pitää tuoda tälle vuosikymmenelle. Resursseja ja henkilöstöä on lisättävä niin että sitä on riittävästi. Tämä on se tärkein työhyvinvointia lisäävä toimenpide. Sen lisäksi että työntekijöiden pahoinvointi lisää kustannuksia Kymsotessa, se aiheuttaa sille vakavan mainehaitan. Työntekijöitä irtisanoutuu kiihtyvällä tahdilla ja uusien rekrytointi on ollut jo pitkään vaikeaa. 
Kuluvalla viikolla uutisoitiin Islannin laajasta julkisen sektorin työajanlyhennyskokeilusta. Kokeilussa oli mukana jopa yksi prosentti Islannin työvoimasta - 2500 henkilöä. Kokeilun tulos on siis monellakin tapaa luotettava. 

Kokeilussa viikkotyöaika lyhennettiin 35:een tai 36:een tuntiin niin että työntekijöiden palkka pysyi kuitenkin samana. Lopputulema oli sitä mitä on jo aiemmin monessa kokeilussa opittu - tuottavuus kasvoi tai pysyi samana. Tärkeintä kuitenkin on, että kokeilussa raportoitiin stressin vähentyneen ja terveyden sekä työhyvinvoinnin kohentuneen. Kokeilun jälkeen 86 prosenttia Islannin työvoimasta on siirtynyt lyhyempään viikkoon. 

Suomessa tarvitaan vastaavaa rohkeutta täysin selvien tulosten edessä. Kaikille aloille tätä ei tietenkään voi suoraan kopioida, mutta varsinkin julkisella sektorilla työviikon lyhentäminen on järkevä ratkaisu. 
Kymsoten tulee käynnistää laaja työajan lyhennyskokeilu. Sillä olisi mahdollisuus olla ensimmäinen Suomessa, joka tarttuu härkää sarvista työajan lyhentämisen edistämiseksi. Sitä myötä se voisi osoittaa olevansa moderni työnantaja, joka on kiinnostunut henkilöstönsä hyvinvoinnista ja haluaa olla mukana kehittämässä uusia tapoja toimia. Tulokset osoittavat, että kokeilu tulee lisäämään hyvinvointia ja sitä myötä tulee syntymään myös rakenteellisia säästöjä.

Kotkassa on painittu jo pitkään koulupsykologien puutteesta. Kotka ei paini yksin ongelman kanssa. Monessa kunnassa ongelma on vakanssien määrä, joita kunnat eivät ole halunneet perustaa tiukan talouskurin takia. Se ratkeaa määrittämällä sitova mitoitus koulupsykologien määrän osalta. Psykologiliiton mukaan sopiva määrä on yksi psykologia 500 oppilasta kohden. 

Kotka sen sijaan on ymmärtänyt oppilashuollon tärkeyden ja perustanut riittävän määrän vakansseja. Ongelma meillä on, että emme houkuta riittävästi hakijoita. Seitsemästä vakanssista täytetty on vain kaksi. Paljon on tehty ongelman ratkaisemiseksi mm. palkkausta on nostettu. Pientä valonpilkahdusta on opetustoimen mukaan myös nähtävissä. 

Lasten yhdenvertaisen kohtelun ja tuen kannalta tilanne on kestämätön. Esimerkiksi koulun kautta lukihäiriötestauksen saaminen, jonka myötä lapsi saisi apua ja helpotusta opiskeluun, kestää yli vuoden päivät. Jonotus on pitkä aika lapselle, joka elää murrosikää ja kriittisiä hetkiä opiskelumotivaationsa kanssa. Tämä siitäkin huolimatta, että Kotka ostaa palvelun yksityiseltä sektorilta. 

Kuitenkin omatoimisesti - rahalla - yksityiseltä sektorilta on saatavilla nopeasti testaukseen aikoja. Tämä yllätti itseni, sillä oletukseni oli että kaupunki pyrkii hyödyntämään yksityisen kapasiteetin täysin. Saimme ajan kahden viikon päähän lukihäiriötestauksen osalta. 

Kotkan tilanne on ongelmallinen kahdella tapaa. 

Suurin ongelma on, että oppilaita ei saada koulupsykologin palveluiden piiriin riittävän nopeasti. Tällä on suora vaikutus syrjäytymisen kasvuun. Esimerkiksi lukihäiriön aiheuttama opiskelumotivaation romahdus voi olla osasyy siihen, että elämä lähtee väärälle polulle. Puutteellisen erityistuen määrä näkyy suoraan myös nuoren kyvyssä työllistyä vaikka haluja olisi. 

Toinen ongelma jonka näen on luokkaerojen kasvaminen. Koulun tulisi toimia niin, että tulotasosta riippumatta kaikki lapset saavat yhdenvertaisesti palveluita. Nyt lapset, joiden vanhemmat eivät ymmärrä hakea tai ole varallisuutta hakea apua yksityiseltä sektorilta ovat heikommassa asemassa. Yksityissektorilta ostamamme palvelun hinta nousi lähes 800 euroon! Tuen saaminen ei saa olla varallisuudesta kiinni.

Saatan yllättää monet seuraavalla, mutta lyhyellä jänteellä koulupsykologien puutteen voi ratkaista vain tukeutumalla yksityisen sektorin kapasiteettiin. Koska ensisijainen ratkaisu eli koulupsykologien palkkaaminen ei toimi tällä hetkellä, tulee yksityisen sektorin kapasiteettiä kyetä hyödyntämään paremmin, sillä selkeästi aikoja on saatavilla. Kaiken toiminnan keskiössä pitää olla lasten yhdenvertainen kohtelu. 

Kaupungin koulupsykologin tutkimusten tarve on niin kova, että yhden palvelutarjoajan valitseminen tukemaan puutetta ei näemmä riitä. Siksi tässä kohtaa oikea väline voisi olla palveluseteli. 

Kotkan tulee selvittää palvelusetelin väliaikainen käyttöönotto, kunnes saamme palkattua riittävän määrän omia koulupsykologeja. Järjestelmän ei tule olla pysyvä vaan sen tulee toimia paikkaavana toimenpiteenä yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi. 

Kotkan kaupunginvaltuusto on ensi maanantaina tiukan paikan edessä. Piruja seinille maalailleidenkin arvailut ylityksestä ollaan ylittämässä. Hinta on noussut jopa 35 miljoonaan.

Olen itse suhtautunut kriittisesti hankkeeseen halki sen matkan. Tapahtumakeskus oli edellisen kaupunginjohtajan lempilapsi, joka tuotiin pöytään sähkörahojen käyttökohteena ilman sen kummempia selvityksiä - ainoana vastauksena kysymykseen jota ei vielä ollut esitetty.  

 

Kritiikistäni huolimatta olen tyytynyt valtuuston monta kertaa tekemään päätökseen tapahtumakeskuksen rakentamisesta ja sen myötä toivonut sille pelkästään hyvää. Kaupunginhallituksen jäsenenä velvollisuuteni on seurata, että sitä myös noudatetaan.

 

Valtuusto on tapahtumakeskukseen sitoutunut - mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Juuri siksi, en kannattanut hallituksessa esitettyä 10 miljoonan ylitystä.

 

Asia on ollut päättäjillä tiedossa noin viikon ajan, mutta nyt on valjennut, että ylitys juontaa juurensa vuonna 2019 päivittyneeseen arkkitehtuuriin. 

 

Näyttää siltä, että valmistelijoilla on ollut oletus, että valtuusto hyväksyy lisärahoituksen minkä tahansa summan se vaatii. Siitä kertoo se, että suunnitelmissa on pidetty kiinni pohjoismaiden suurimmasta riippuvasta puukattorakenteesta, mutta budjetista ei. Budjetista valtuusto on tehnyt päätöksen – kattorakenteesta ei. Kunnianhimoinen katto on myös karkottanut rakentajat – tämä on itsessään jo nostanut urakan hintaa kun kilpailua ei ole ollut.

 

Valmistelussa olisi pitänyt palata valtuuston eteen pitkin matkaa ennemmin muuttuneiden muiden tekijöiden kuin budjetin kanssa. Tästä olen huoleni esittänyt: Poliittisen ohjauksen puute uhkaa nyt viivyttää koko hanketta.  

 

Suurin huoleni maanantain päätöksessä on sen vaikutuksessa Kotkan talouteen – tai itseasiassa ylityksen kannattajien keinoihin ”maksaa” ylitys.

 

Ryhmien on sitouduttava siihen, että ylityksen vaikutuksia ei maksateta kuntalaisten palveluiden kustannuksella. Ylitys ei saa johtaa leikkauksiin palveluista tai veronkorotukseen, ei päätökseen lakkauttaa toista uimahallia, olla remontoimatta Arto Tolsa-areenaa tai Otsolan koulun uudisrakennuksen lykkäämiseen.

 

Demokratian kannalta rehellisintä olisi jättää asia uuden valtuuston päätettäväksi, joka negatiivisten lieveilmiöiden kanssa tulee painimaan. Tällöin myös kuntalaisilla on mahdollisuus asiaan vaikuttaa vaaliuurnilla.

 

Kaikesta huolimatta valtuuston on maanantaina kyettävä tekemään päätös omista lähtökohdistaan - ei uhkakuvien määräämänä. Maanantaina äänestetään myös siitä, mikä arvo valtuustolla ylimpänä päätöksentekijänä on.

Kymsoten hallitus on viime aikoina ulkoistanut toimintojaan isolla kädellä. Lähes jokaisessa tapauksessa ulkoistusta on perusteltu patenttiratkaisuna ongelmaan. Oli se sitten ratkaisu ongelmiin rekrytoinnin, ajanvarauspalveluiden, kotihoidon henkilöstön tai psykiatrien saatavuuden osalta. Esimerkit kuitenkin osoittavat, että ongelmat ovat sitä vastoin lisääntyneet. 

Kymsoten hallitus päätti loppuvuodesta 2019 puolen vuoden yrittämisen jälkeen ulkoistaa Kotkan ja Haminan alueen psykiatrian erikoislääkäripalvelut. Kilpailutuksen voitti Solutos Oy, jonka myötä piti syntyä auvo ja onni lääkäreiden saatavuuden osalta. 

Kymsote maksaa kuukausittain kiinteän 128 000 euron könttäsumman, jolla Kotkan ja Haminan seudun tulisi saada tarjouspyynnön mukaisesti 4-6 lääkärin työpanos. Tarjouspyynnön mukaisesti lääkärien määrän piti tarkentua sopimusneuvottelussa, mutta sopimuksessa itsessään viitataan vain tarjouspyyntöön ja palvelukuvaukseen. Melko suuri summa per oletettu lääkäri.

Olen saanut luotettavilta tahoilta tiedon, että lääkäreiden työmäärä ei ole ollut sitä mistä Kymsote kuukausittain maksaa. Lääkäreille laskettu työaika on jäänyt sovitusta. Ulkoistaminen on mitä ilmeisemmin johtanut siihen, että Kymsote maksaa lääkäreiden työpanoksesta joita ei ole ollut. Lääkäripula ei ole siis ratkennut psykiatrian osalta. Asiaa kysyessäni Kymsoten viranhaltijalta, sain vastauksen, että “heillä ei ole syytä kyseenalaistaa lääkäreiden määrää”. 

Kenties syynä ilmiselvään ristiriitaiseen tilannekuvaan on, että sopimuksen mukaan ”Palveluntuottaja vastaa tuottamansa palvelun laadusta, seuraa palvelun toteutumista sekä raportoi tilaajalle palvelun tuottamiseen liittyvistä seikoista…”. Kymsoten hallitus on hyväksynyt sopimuksen, jossa pukki on kaalimaan vartijana. 

On jo ajatuksena täysin järjetöntä, miksi ulkopuolisella yhtiöllä olisi paremmat mahdollisuudet vastata työntekijäpulaan kuin isolla julkisella sote-kuntayhtymällä. Toimintaympäristö kun on sama. 

Kun on kyse kotihoidon työntekijäpulasta asia ihmetyttää vielä enemmän. Kotihoidossa työvoiman tarjonta on pohjamudissa johtuen heikosta palkkatasosta. Niin kauan kuin korvaus ei vastaa työn kuormittavuutta, ei työvoimaa ole tai tule. 

Kymsoten johdon ratkaisu ei kuitenkaan ole palkkojen nostaminen kilpailukykyisemmäksi, vaan ulkoistaminen. Yksityisellä sektorilla työntekijöiden palkat ovat julkista pienemmät - olisi merkillistä, jos työväkeä alkaisi valumaan ovista ja ikkunoista, kun rekryn toteuttaa pienemmillä palkoilla välikätenä toimiva yksityinen toimija.

Solutos Oy:n sopimus on katkolla vuoden lopulla. Sopimuksen jatkolle ei ole perusteita. Kymsoten tulisi sitä vastoin ryhtyä tarkastelemaan kriittisesti kaikkia muitakin sopimuksiaan. Jos Solutokseen liittyvät epäilykset pitävät paikkansa, on omaksi toiminnaksi palauttamalla löydettävissä isoja säästöjä.

Itäisen rantaradan etenemisen kannalta talouspoliittisen valiokunnan tekemä päätös edistää ns. Itäradan eli Kouvola-Porvoo oikoradan suunnittelua on takaisku - tosin täysin odotettu sellainen. 

 

Itäradan edistyminen rikkoo jonkinlaisia lobbausennätyksiä. Aiemmin selvityksissä järjettömäksi todettu hanke rakentaa uusi rata nopeuttamaan 13 minuutilla nykyisiä yhteyksiä on saatu vain kolmessa vuodessa nostettua kuolleeksi todetusta ideasta hankeyhtiön perustamiseen. 

 

Sen siivittämisessä on auttanut laajojen alueiden sitominen hankkeeseen. Siitä on saatu paketoitua suuria toiveita herättävä itäsuomalaisten poliitikkojen pyhä lehmä, jonka arvosteleminen tietäisi poliittista itsemurhaa. Sen myötä on teetetty selvityksiä joiden perusolettamukset on aseteltu halutun lopputuloksen pönkittämiseksi. Totuus ei kuitenkaan ole muuttunut mihinkään - 13 minuuttia lähemmäksi tuleva Helsinki ei pelasta tai tuo minkäänlaista vaikutusta itäsuomalaisten kuntien arkeen. 

 

Itäisen rantaradan osalta askelmerkit eivät ole olleet yhtä sukkelia, vaikka vielä 3 vuotta sitten rantarata oli itäyhteyksistä virallisesti koko valtakunnan edun näkökulmasta kannattavin. Syitä ei tarvitse kerrata. 

 

Rantaradan osalta valtavan suuren työn teki edesmennyt vasemmistoliiton Pentti Tiusanen. Tiusanen piti ratahanketta esillä muiden pyöritellessä päätä. Ratahankkeen lobbaus oli lähes kolmekymmentä vuotta Tiusasen ja hänen luotsaaman rantaratatoimikunnan harteilla. Virallinen kuntajohtoinen lobbaus lähti liikkeelle harmillisen myöhään. Vasta kun huolestuttiin Itäradan taakseen keräämästä suuresta joukosta. 

 

Kuvaavaa on, että kun vasemmistoliiton valtuustoryhmä esitti noin puoli vuotta ennen Bernerin käynnistämää Itärata-selvitystä rantaradan ottamista vaikuttamistyön kärjeksi, kaatui ehdotus demareiden enemmistön ja kokoomuksen äänin. Vuonna 2018 alkuvuodesta päätetyssä strategiassa rantarata on mainittu lähinnä liikennehankkeena muiden joukossa. On turha jossitella ja spekuloida, olisiko Kotkan kärkihankkeena lopputulema rantaradan osalta tällä hetkellä toinen. 

 

Positiivista on kuitenkin huomioida, että nyt vastaavan äänestyksen tullessa asiasta vallitsisi liikuttava yksimielisyys. Kun katsoo asiaa 100 vuoden perspektiivistä, jonka ajan rantarataa on jossain määrin pyritty edistämään, tuottaa saavutettu kotkalaisten tarmo ja yksimielisyys asiassa enemmän toivoa kuin hallituksen lyhytnäköinen päätös oikoradan osalta sitä syö.

 

Talouspoliittisen valiokunnan päätös ei tarkoita Kouvolan oikoradan etenemistä toteutukseen. Itäisen rantaradan edistämistä on jatkettava samalla tarmolla kuin viimeisten muutaman vuoden aikana ja myös uuden valtuuston on jatkettava Pentti Tiusasen viitoittamalla tiellä.

A-klinikka löi lapun luukulle Turvalassa, ja jatkossa lyhytaikaista katkaisua ja selviämisasemaa kaipaavat kyyditään taksilla Kouvolaan – jos kyytiin pääsevät. Kynnys palveluun hakeutumiseen tulee nousemaan merkittävästi ja sen aiheuttamia epäsuoria vaikutuksia odotetaan nyt pelonsekaisin tunnelmin. 

Koska paikallismedia ei ole asian etenemisestä juurikaan uutisoinut, on paikallaan kerrata miten kamppailu katkon puolesta eteni.

Kun tieto lakkauttamisesta saatiin tein aloitteen katkon ja selviämisaseman turvaamiseksi, jonka taakse asettui Kotkan valtuuston selkeä enemmistö. Asia etenee normaalin valmistelun mukaisesti vaikka tilanne on ollut akuutti ja valtuuston enemmistön tuki takana. Kun vastaus tähän joskus saadaan, se on jo myöhässä.

Kaupunginhallitus on se taho, joka solmii Kotkan osalta Kymsoten kanssa tehtävän palvelusopimuksen. Palvelusopimuksessa määritellään mm. millä laajuudella ja mitä palveluita kunnat rahoitusosuudellaan saavat. Tämä on vuoden ainoa kohta, jossa kotkalainen päättäjä sotepalveluistamme päättää. 

Esitimme hallituksessa asian palauttamista valmisteluun niin, että katkaisu ja selviämisasematoiminta säilyisi Kotkassa. Tämä olisi johtanut tavalla tai toisella palvelun säilymiseen. Valitettavasti esitys ei edennyt, vaikka hallituksessakin kaikki jakoivat huolen. Hallitus kuitenkin päätti pyytää hyvinvointilautakuntaa seuraamaan ensi vuonna miepä-palveluiden tilaa. Hallitus tyytyi siis pyytämään tilanteen seuraamista päätöksien sijaan. Tämä toki oli tyhjää parempi tulos. 

Moni palauttamista vastustanut perusteli kantaansa sillä, että asia kuuluu Kymsoten yhtymävaltuustolle. Kun yhtymävaltuuston kokouksessakin lopulta todettiin, että budjettitason muutoksia ei voi tehdä jäi Kymsotenkin ylimmälle päätöselimelle vain toivojan rooli. 

Vasemmistoliiton yhtymävaltuutettu Hyyryläinen sai sentään pontensa läpi jonka myötä yhtymävaltuusto yksimielisesti toivoo, että Kymsote selvittäisi katkaisuhoidon säilymisen mahdollisuuden. Toivossa on hyvä elää.

Tilanne on demokratian kannalta kestämätön. Katkon tueksi asettui kotkalaisten valtuutettujen enemmistö, mutta tämäkään ei lopulta riittänyt turvaamaan sen tulevaisuutta. 

Kymsoten taakse piiloutumisen on loputtava ja kuntapoliitikkojen alettava kantamaan vastuuta sote-palveluista. Vastuun kannamme me vaaleissa valitut päättäjät. 

A-klinikan yksikkö lakkautettiin, mutta lähitulevaisuus tulee osoittamaan että palveluntarve Kotkassa on todellinen ja palvelut täytyy palauttaa muodossa tai toisessa. 

Kun me kuntapäättäjät kaikessa viisaudessa päätimme perustaa Kymenlaaksoon sote-kuntayhtymän olivat perustelut vahvasti tämän takana. Sosiaali -ja terveyspalveluiden integraatio on ollut pitkään tunnustettu tavoitetila, ja sitä se on edelleen. Yhtenä syynä on ollut myös ratkaista seutua vaivannut lääkäripula - isompi työnantaja olisi houkuttelevampi lääkärin silmissä. Väitettiin. 

Sain pari kuukautta sitten huolestuneen yhteydenoton Kymsoten mielenterveys -ja päihdepalveluiden työntekijöiltä. He ottivat yhteyttä minuun valtuutettuna, koska eivät olleet saaneet huolilleen vastakaikua talon sisällä. Jo tämä viestii siitä, että kaikki ei ole organisaatiossa kunnossa. 

Työntekijöiden kirjeen huoli liittyi muutokseen, joka miepä-palveluiden siirtymisessä kuntayhtymälle on tehnyt palvelun laadulle. Vuosien aikana rakennetut hyvä käytänteet on pistetty uusiksi. Lähetteetöntä pääsyä hoitoon ei varsinaisesti enää ole. Akuuttityöryhmään pääsyä on vaikeutettu ja ympäri vuorokauden päivystävä Miekukaan ei ole entisensä. Moni potilas on jäänyt tyhjän päälle. Korona siirsi tärkeän henkilökohtaisen kohtaamisen puhelinsoittojen varaan - monen hoitosuhde on näin katkennut. Mielenterveyspuolella koronasulun todelliset vaikutukset tulemme havaitsemaan lähitulevaisuudessa ja sen tulema on synkkä. 

Mielenterveyspalveluissa palveluiden saatavuuden parantaminen ja matalampi kynnys ovat suoraa säästöä raskaista laitospalveluista. On hyvin huolestuttavaa, että käytäntöjen yhtenäistäminen Kymenlaaksossa on johtanut nimenomaan kynnystä korottaviin toimiin. 

Työntekijöiden isoin huoli liittyi kuitenkin siihen miten organisaatio yleensä toimii. Muutos on toki Kymsotessa vielä käynnissä, mutta sen ongelmat voi helposti johtaa sen hallituksen päätökseen ulkoistaa kolmen vuoden sopimuksella psykiatrian erikoislääkäripalvelut. Kilpailutuksen voitti neljällä miljoonalla eurolla Solutos Oy.

Päätöstä esiteltiin hallitukselle vetoamalla lääkäripulaan “vuosien yrittämisenkin” jälkeen. Tämä siitäkin huolimatta, että Kymsote oli sillä hetkellä toiminut vasta alle vuoden. Mihin katosi isomman työnantajan houkuttelevuus? Suuruden ekonomiakaan ei toimi jos ei laiteta paukkuja rekrytoimiseen.

Tilaajan näkökulmasta ulkoistus on helppo ratkaisu. Mutta käytännössä päätös on aiheuttanut vain ongelmia. Lääkäreiden vaihtuvuus ja organisaation sisällä olevat epäselvyydet jonka työyhteisön sisään tuotu yrityksen oma byroo aiheuttaa ovat todellisia ongelmia, joista työntekijät ovat huoliaan ilmaisseet. 

Palveluiden käyttäjänä ja päättäjänä haluaisin uskoa, että nyt vielä rakennusvaiheessa oleva kuntayhtymä olisi työntekijöitään kuunteleva työnantaja. Tämä usko on toistaiseksi mennyt. 

Sosiaali -ja terveyspalveluissa työtä ei voi johtaa toimistosta käsin vaan niiden ääntä kuullen, jotka sitä arvokasta työtä kentällä tekevät. Työntekijöitä tulisi vaientamisen sijaan rohkaista tuomaan ajatuksensa julki. Ylhäältä alaspäin kulkeva käskyttävä johtaminen ei toimi minkään tyyppisessä 2000-luvun organisaatiossa. 

Kymsoten on ryhdyttävä pian osoittamaan, että sitä kiinnostaa työntekijöiden, jäsenkuntien päättäjien, asukkaiden ja palvelunkäyttäjien näkökulmat.