Haluammeko elämän yliopistokaupunkien ulkopuolella jatkuvan?

Kymenlaakson kunnat ovat painineet tämän vuosikymmenen aikana pahoissa talousvaikeuksissa. Kotka on tullut kuuluisaksi kymmenien miljoonien kertyneiden alijäämien takia, jotka lopulta katettiin lypsylehmän lihoilla. Edelleen nollatuloksen tekeminen tuottaa vaikeuksia. Kouvolan talouden alijäämä on sukeltamassa tänä vuonna jopa 36 miljoonaan euroon. 

Kunnille on tarjolla hyvin vähän omia lääkkeitä taloushuoliin. Kriisikuntakriteereillä ja valtioneuvoston
salkkumiehillä pelottelu johtaa lähinnä olemattomien ei-lakisääteisten palveluiden karsimisiin tai
elinvoiman kannalta oleellisten koulujen lakkautuksiin tai palvelun tason laskemiseen minimiin.
Poliittinen valinta keikkuu kunnilla lähinnä näiden ja loputtomien veronkorotusten välillä. Syöksykierre
on valmis alkamaan. Järeimpiä rakenteellisia keinoja on esitetty kuntaliitoksista tai vapaaehtoisien
sotekuntayhtymien luomisista.

Kymenlaaksossa on tehty kaikki. Kouvola on surullinen malliesimerkki siitä, kuinka talous edellä on
sukellettu syvään päätyyn. Se on tehnyt kaikki talouden oikaisemiseksi kuntaliitoksista lähtien.
Lomautuksiakin on kokeiltu - talous ei tasapainotu. Samanaikaisesti kurjuutta jakaessa yritetään
epätoivoisesti luoda positiivista pössistä kaikenmaailman sloganeilla ja vau-faktoreilla - kyllä se
kasvu vielä tulee. Onhan meillä Kotkassakin omalaatuinen ja reilu meininki. 

Ongelma ei ole Kouvolan, Kotkan tai vain Kymenlaakson. Sen kanssa painii lähestulkoon kaikki
suomalaiset kunnat yliopistokaupunkeja lukuunottamatta. Yhä kiihtyvä kaupungistuminen ja väestön
vanheneminen ovat polttoainetta ongelmien syvenemiselle.

Tilannetta ei ainakaan ole helpottanut, että kuntien valtionosuusjärjestelmä ei ole huomioinut
riittävästi jyrkkenevää ikärakennetta. Kunnilta on sitä vastoin leikattu. Kuntien ongelmia ei ratkaista
ilman valtionosuusjärjestelmän uudelleensorvaamista rakennemuutoskuntia hyödyttävämmäksi ja
aktiivisempaa aluepolitiikkaa. Aluepolitiikkaa parhaimmillaan voi olla esimerkiksi kattavan julkisesti
tuetun joukkoliikennejärjestelmän luominen ja sitä tukevat investoinnit tai vaikka yliopistojen toiminnan
hajauttaminen etäopiskelua mahdollisuuksia lisäämällä. 

Suomen hallituksella ja sen seuraajilla on valinnan paikka - haluaako se, että elämä
yliopistokaupunkien ulkopuolella jatkuu tulevaisuudessa? Ilman vahvaa valtion tukea talousongelmien
kanssa painivat kunnat eivät pitkään selviä.