Voittoja työntekijöiden ja vanhusten selkänahasta

Yksityinen sektori on vallannut alaa suomalaisessa hoivatyössä viimeisen 10 vuoden ajan. Kuten markkinataloudessa on luonnollista, lähes kokonaan osuuksia ovat kasvattaneet monikansallisten sijoittajien omistamat hoivajätit. Esperin esille tulleet ongelmat ovat vain jäävuoren huippu. Yksityisen hoivabisneksen ongelmat ovat rakenteellisia ja täysin yleistettävissä.

Miten hoivapalvelu, joka on kunnille kuluerä, voi toisessa tapauksessa ollakin bisnes, jolla saadaan kansainväliset sijoittajaomistajat voitoilla pidettyä tyytyväisinä?

Yksityisen voittomarginaalit revitään työntekijöiden selkänahasta: pienempinä palkkoina ja henkilöstön määrinä. Lopulta tästä kärsii loppuunpalaneen henkilökunnan lisäksi sinun mummosi tai pappasi siellä hoivakodissa.

Vanhusten hoiva ei ole mitään hyödyketeollisuutta, jossa tuottavuutta voidaan parantaa. Hoivan tarkoitus on antaa vanhuksillemme arvokkaat ja mielekkäät viimeiset vuodet, kun kotona yksin asuminen ei enää ole mahdollista.

Ensi askel on käynnistää koko maassa selvitys hoivabisneksen laadusta, henkilökunnan hyvinvoinnista sekä säätää riittävän korkeat henkilömitoitukset ja muut kriteerit hoivapalveluihin. Voitoille on laitettava katto ja veron kiertäjät saatava ulos kilpailutusvaiheessa. Päämääräksi on otettava yksityisen hoivapalvelun palauttaminen julkiselle sektorille. Vanhuksemme ja heitä hoivaavat työntekijät ovat sen ansainneet.