Konkretialla työttömyyttä ja auringonlaskunpolitiikkaa vastaan

Ja asiaan. Kotkan talouden kuosiin saaminen vaatii selkeämpää työllistämispolitiikkaa. Pitkäaikaistyöttömien ja ylipäätänsä työttömyyden kasvu ovat lisänneet kaupungin menoja monesta eri vinkkelistä. Siitä aiheutuneet pienentyvät verotulot ja toisaalta kasvavat menot ovat omiaan aloittamaan syöksykierteen. Puhutaan kymmenistä miljoonista, joiden rinnalla puheet palvelurakenteiden supistamisesta ja koulujen lakkauttamisesta tuntuvat naurettavilta. Lisäksi kaupunki on joutunut maksamaan toimeettomuudestaan myös miljoonien sakkoja.

Hallituksen kehysriihen lopputulema ei ainakaan helpottanut Kotkan talouden tervehdyttämistä. Miljardin yhteisöveroale kolahtaa kunnan kypärään, eikä kukaan vielä tiedä miten tämä kompensoidaan. Samalla kuntien vastuun lisääminen pitkäaikaistyöttömien osalta ovat taas kuin potku nivusiin. Talousjohtaja Kuuva epäili pelkän pitkäaikaistyöttömien toimeentulotuen vastuun siirtämisen kunnille maksavan Kotkalle vähintään 2 miljoonaa euroa vuodessa.

Mielipidekirjoituksissa peräänkuulutetaan poliitikoilta yhteishenkeä talouden tervehdyttämisen suhteen. Niin kauan kuin tervehdyttämisen hinta on kunnan palveluiden alasajo, ei yhteishenkeä voida löytää. Palvelurakenteen supistaminen säästösyistä on auringonlaskunpolitiikkaa, ja seurausta jostakin. Itse haluaisin pureutua edellä mainittuun, eli ongelman syyhyn seurauksen sijaan.

Voimme kuitenkin olla yli puoluerajojen samaa mieltä siitä, että Kotkan pitää puuttua korkeaan työttömyyteensä. Ruvetaan siis miettimään yhdessä lääkkeitä tähän. Tarvitsemme työllistävää elinkeinopolitiikkaa, mutta myös konkretiaa. Yksi konkreettinen ratkaisu voisi olla Paltamo-malli, jossa työtä ja toimeentuloa on pystytty tarjoamaan jokaiselle haluavalle. Myös muualta löytyy varmasti kertaalleen keksittyjä pyöriä, joita meidän on turha keksiä uudestaan. Tärkeintä on, että niitä keinoja ryhdytään etsimään nyt.