Lisää seiniä vai irti niistä?

Seppo Häkkinen kirjoitti 14.4 Kymen Sanomissa palveluiden ja seinien suhteesta. Tämän taustalla lymyää klassikoksi noussut palveluiden keskittämistä kannattavien mantra ”ei rahaa seiniin, vaan palveluihin”. Sinällään ymmärrettävä logiikka; eihän mitään pytinkiä nyt turhaan kannata ylläpitää. Tämä vastakkainasettelu on helppo – kuka ihme valitsisi tyhjät seinät?

Kotkassa kyse ei kuitenkaan ole tyhjistä seinistä. Sadan oppilaan Koivulassa ei tyhjät seinät kumise. Koulu on myös asuinalueen elävyyden elinehto. Koivulan kaupunginosalle koulu on arvoltaan mittaamatonta, ja sitä ei taseissa suoraan näy. Elinvoimainen omakotitaloalue lähikouluineen Kymijoen kupeessa on valtti, jota voidaan hyödyntää jos näin halutaan.

Ymmärrän opetuksen ja seinien vastakkainasettelun siinä mielessä, että kysymys on pitkälti samoista kunnan rahoista. Koivulan säästämisen hinnaksi arvioitiin viime kevään kouluverkkoselvityksessä n. 5 miljoonaa euroa. Se on hirvittävä summa tässä tilanteessa. Mutta nyt esiin tulleiden laskelmien mukaan välttämättömiä remontteja löytyy Koivulasta ainoastaan 300 000 euron edestä. Viime keväisen kouluverkkoon hinnoitetut peruskorjaukset olivat tähän taloustilanteeseen nähden liian perusteellisia, ehkä tarkoitushakuisesti. Kouluverkon karsimisen säästöt perusteltiin näiden ”smartboard-remonttien” yliviivaamisilla.

Ihmetystä herättää myös se, että samalla kun seiniä halutaan kaataa, rakennetaan uusia samaa tahtia. Metsolan koulun oppilaita varten joudutaan rakentamaan lisäsiipi 15 miljoonalla. Samalla Kotkansaarella Pekkasen koulua ollaan tyhjentämässä oppilaista, ja uutta päiväkotia suunnitellaan jo Katariinaan. Karhulaankin nousee parhaillaan uusi ”varhaiskasvatusyksikkö”.Tämä on outoa eikä alkuunkaan linjassa "irti seinistä"-mantran filosofian kanssa. Pitäisikö keskittyä olemassa olevien ylläpitämiseen ennemmin?

Häkkinen puolustaa keskittämistä myös liikkumisen vallankumouksella sanomalla, että ” ..Kotkassa saaristoa lukuunottamatta mitään palvelua ei voi sijoittaa yli puolen tunnin automatkan päähän.” Kaikkihan Kotkassa on nurkan takana jos omistaa henkilöauton. Aivan sama ajaako autolla Juurikorvesta hoitoon Karhulaan vai Metsolaan. Mutta julkisella liikenteellä asia ei olekaan niin yksinkertainen. Ei palveluiden saatavuuden lähtökohta voi tänä päivänä olla, että jokaisella on auto. Tulevaisuudessa vielä vähemmän. Julkisilla liikkuminen on Kotkassa liian kallista ja suppeaa, ja siihen tulisi puuttua. 

Kotkan kouluinvestointien rahoitusongelmaa on ehdotettu ratkaistavaksi perustamalla Haminan kanssa yhteinen kiinteistöyhtiö hoitamaan yhteistä koulumassaa. Näin ongelmat yritetään ratkaista pyyhkimällä tulevaisuuden remontit ja korjaukset kunnan taseen ulkopuolelle. Tällaisina aikoina kuntalaisten rahojen ja päätöksenteon piilottaminen osakeyhtiölain taakse on huolestuttavaa. Jokainen yhtiölle lähtevä miljoona tulee kyseenalaistaa, kun näiden eurojen määränpäätä ei kenenkään täydy lain mukaan kuntalaisille selitellä. Esimerkiksi Cursorin joka vuotuisen 1,7 miljoonan euron tuki katoaa joka vuosi demokraattisen valvonnalta käsistä. Yhtiöittäminen tulee kuulonsa vain siinä tapauksessa, jos yhtiö sitoutuu avoimuuteen taloudenpidossa, on tiukemmin valvottu ja sen työntekijöiden etuudet pysyvät ennallaan. No tämähän ei tietenkään käy päinsä, koska tässä piilee yhtiöittämisen koko idea.